www.NLPIT.com
-Venäjällä




Työskentely Venäjällä

Päivittäinen kanssakäyminen
Ensimmäisenä työpäivänä selvisi ensimmäinen suuri ero suomalaisen ja venäläisen tervehtimisen välillä. Ensimmäistä kertaa tavattaessa päivän aikana ihmisiä, joiden kanssa on ollut jossakin yhteisessä työtehtävässä, tervehditään kädestä. No hyvä, tämän tavan opinkin sitten nopeasti.
Sääntö numero yksi "Tervehdi kädestä joka päivä".

Sääntö ei kuitenkaan ollut aivan näin yksinkertainen. Törmäsin hivenen hankalaan tilanteeseen kun tarjosin kättä naispuolisille kollegoilleni. He eivät tienneet kuinka kättä puristetaan. He tarjosivat ujosti sormiaan, joita minä sitten yritin kohteliaasti rutistaa.

Tarkennus sääntöön numero yksi. "Tervehdi kädestä MIESPUOLISIA työkavereita ja naispuolisia tervehdi nyökkäämällä ja sanallisesti".

Kysyin asiasta myöhemmin paikallisilta. Tosiaankin, naisia ei tervehditä kädestä vain miehiä. Kädestä tervehtimistä kutsutaankin miesten tervehdykseksi.

Suomessa on sinuttelu työpaikalla normaali käytäntö. Nyt päästäänkin sääntöön numero kaksi.

Sääntö numero kaksi: "Oletusarvoisesti teitittele työkavereitasi".

Jossakin vaiheessa, kun työkaveri tulee tutummaksi, jompikumpi voi ehdottaa sinunkauppoja. Suomessa on tapana kutsua ihmisiä etunimellä. Venäjällä tuntuu olevan tapana käyttää nimellä kutsuttaessa sekä etunimeä että isän nimeä (toinen etunimi). Ainoastaan tosi läheiset työtoverit tuntuvat käyttävän pelkästään etunimeä.

Suomessa konttorilla on tapana kutsua oman osaston väki kahville ja pullalle, jos jollakulla on jokin merkkipäivä. Tapahtumaan menee noin viisitoista minuuttia, ja sitten kaikki kiirehtivät takaisin töihinsä. Venäjällä juhlintaa harrastetaan huomattavasti laajemmassa mittakaavassa. Esimerkiksi syntymäpäivää varten voidaan varata kokoushuone, jonne katetaan monipuolinen salaattikokoelma höystettynä samppanjalla ja viinillä, ja paikalle kutsutaan parikymmentä läheisintä työkaveria. Pienemmätkin juhlat oikeuttavat kuplivan nauttimiseen ja yhteishengen kohottamiseen. Tämäntyyppiset tapahtumat järjestetään työpäivän päätteeksi.
Johtaminen
Organisaatio on hyvin hierarkkinen eikä ole tietoa mistään matriisorganisaatiosta, joka Suomessa otettu käyttöön.
Venäläisessä johtamistavassa verrattuna nykysuomalaiseen johtamistapaan on suuri ero. Tuntuu siltä kuin siirtyisi 70-luvulle Suomessa. Johtaminen on erittäin autoritääristä, joka on minulle lähinnä tuttua yhtiön järjestämistä johtamiskoulutuksista kohdasta "Näin ei saa johtaa nykyaikaisessa yrityksessä".
Johtamiseen kuuluu mm. huutaminen, alaisen nolaaminen muiden edessä ja hyvin selkeä käskyttäminen.

Projektiryhmän kerääminen.
Suomessa mietitään ryhmään sopivat ihmiset, mahdollisesti kysytään heidän esimiehiltään (useimmiten ei edes kysytä) voiko heitä käyttää. Lisäksi kysytään kandidaateilta kiinnostaisiko tai olisiko mahdollista, että kyseinen henkilö osallistuisi projektiin. Käytännössä kysytään aina työntekijän halukkuutta asiaan. Venäjällä, jos todella halutaan "sitouttaa" työntekijä tehtävään, on tehtävä kirjallinen määräys (prikaz), jossa luetellaan tehtävät ja tehtävään määrätyt henkilöt. Paperi sitten kiikutetaan pääjohtajan allekirjoitettavaksi.
Ensimmäistä kertaa törmätessäni kyseiseen toimintatapaan, kysyin onko se todella tarpeen. Venäläiset katsoivat minuun todella hämmästyneinä eivätkä aluksi ymmärtäneet kysymystä. Miten muuten ihmiset saataisiin osallistumaan työhön, oli heidän jatkokysymyksensä. Eikö vain voitaisi pyytää, niin kuin meillä Suomessa on tapana, minä kysyin. Sain hymyjä vastaukseksi ja minua valistettiin, että ei sillä tavalla saataisi ihmisiä oikeasti tekemään työtä. Vielä jatkettiin jotta asia varmasti selviäisi minulle. Eihän lapsetkaan aina halua kouluun, joten heidät on käskettävä sinne.
Mitäpä siihen enää lisäisi. Autoritäärinen johtaminen saattaa toimiakin ainakin vielä kohtuullisesti tuotanto-organisaatiossa. Sen sijaan asiantuntijaorganisaatiossa kuten esimerkiksi IT-osastolla kyseinen johtamistyyli ei mielestäni tuota parasta tulosta.
Tiedonkulku
Venäjällä tuntuu pätevän sääntö "Tieto on valtaa". Tämä ajattelutapa vaikuttaa heikentävästi mm. tiedonkulkuun. Minua oli ennen lähtöä varoitettu tiedonkulun heikkoudesta, ja se näyttää pitävän paikkansa. Suomessa on tapana sähköpostia lähetettäessä liittää tiedoksi-kenttään kaikki ne, joita voisi luulla asian jollakin tavalla kiinnostavan. Näin tieto kulkee mahdollisimman laajalle, ja lisäksi vastaanottajat tietävät ketkä muut ovat tietoisia kyseisestä asiasta. Venäjällä törmään hyvin usein tilanteeseen, jossa sähköposti lähetetään vain henkilölle, jonka kuuluu tehdä jotakin. Työkaverit voivat olla täysin tietämättömiä mitä muut tekevät.

Suomessa yllättävän paljon arvokasta tietoa vaihtaa omistajaa esimerkiksi kahvipöytäkeskustelujen aikana. Tätä ei juuri tunnu tapahtuvan Venäjän yksikössä. Ainoastaan johtajilla on yhteinen kahvihuone, jonne he kokoontuvat kaksi kertaa päivässä. Muilla toimistotyöntekijöillä on omat kahvin- ja teenkeittimet toimistoissaan, joissa sitten nautiskellaan kahvihetkistä kaksi kertaa päivässä OMALLA porukalla. Ihmiset eivät siis juurikaan ole tekemissä muiden kuin oman suppean työporukan kanssa, ja arvokkaat vapaamuotoiset kontaktit muiden kanssa jäävät hyvin vähäisiksi. Ruokalassa istutaan lähinnä oman porukan kanssa ja työasioista puhutaan paljon vähemmän kuin Suomessa olen tottunut.
Edellä mainitsin erilaisista juhlatilaisuuksista, joita järjestetään toimistolla. Näissä tilaisuuksissa ei juurikaan puhuta työasioista. Miksi pilata mukava tunnelma, kippis.




2005 syksy

Arvoisa lukija. Onko sinulla mielenkiintoisia kokemuksia Venäjällä asumisesta tai työskentelystä? Haluatko jakaa ne muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa? Lähetä tänne, niin saadaan luettavaksi monipuolisempia juttuja.