Alla olevassa videossa esitellään uusi tapa pitää liikennemerkkejä esillä.
Kannatan ehdottomasti tämän uuden tavan käyttöönottoa myös Suomessa.
Olisi aika hankala selitellä vakavalla naamalla polliisille "emmä huomannut sitä".
22.11.2006
Venäläiset tiet
Joissakin kirjoituksissani olen valitellut teistä paikkakunnalla,
jolla työskentelen. Nyt loppui valitus tästä aiheesta. Meni jutuilta jotenkin
pohja kun vilkaisin näitä sivuja. Suosittelen. Kiitoksia JJ:lle linkistä.
Muuten huomasitteko pienen yksityiskohdan? Vasemmalla puolella kuorma-auton
astinlaudalla seisova hyvän näköinen misukka näyttää
poseeraavan. Tilanne on siis se, että koko perheen matkanteko on keskeytynyt ja
rämmitään kainaloita myöten mudassa ilman tietoa pois pääsystä, mutta kun kamera
otetaan esille...
Tässä on muuten taas yksi
ero suomalaisten ja venäläisten välillä.
Valokuvanotto
Suomessa saa porukkaa enemmän tai vähemmän ruinata kuvaan. Kukaan ei oikeastaan
halua, mutta tietävät pääsevänsä helpommalla tulemalla kuvattavaksi.
Meillä onkin sitten albumit täynnä jäykästi hymyileviä suoraan kameraan tuijottavia kasvoja.
Venäjällä tämä on helpompaa. Ei tarvitse kuin ottaa kamera esille kun ihmiset
alkavat automaattisesti hakea poseerausasentoja (vrt. misukka ylhäällä) ja kasaantumaan helposti kuvattavaksi
ryhmäksi.
Ja tämä on aikuisten oikeasti.
11.11.2006
Onko naisilla oikeus...
...joka kuukausi olla muutaman päivän (n. 10 % kuukaudesta) aikana ärtyisiä ja
riidanhaluisia? Tätä
on varmasti moni mies joutunut pohtimaan kun on
SE aika kuukaudesta. Joudun esittämään tämän kysymyksen
itselleni kuukausittain.
Vastaus on helppo antaa.
Varmasti. Jos minä olen n. 30 päivää
( n. 100 % kuukaudesta)
ärtyisä ja riidanhaluinen, niin sallittakoon sama
ilo edes joskus myös toiselle.
Miliisien käsittelyssä
Pitkillä työmatkoilla olutta juodessa on tapana kertoilla ajankuluksi erikoisista tapauksista,
joita tekeville sattuu ympäri maailmaa matkustellessa. Jutut ovat todella hyviä ja
mielenkiintoisia. Alla oleva juttu on sarjan tämän hetkinen huippu.
Pari päivää sitten puhelin soi toimistolla. Kaveri soitti Pietarista. Kyseli kuulumisia Suomessa.
Minä vastasin, että eipä tässä ihmeempiä.
- Mites Pietarissa?
- Meidät ryöstettiin.
- Voi paska. Mitä tapahtui?
- Olimme tulossa illalla ravintolasta syömästä ja kävelimme pitkin Nevskiä.
Kolme miliisiä pysäytti meidät. Ja vei rahat.
- Mitä!? Miliisi ryösti teidät.
- Joo kolme miliisiä pysäytti meidät. Kaverille pantiin ase ohimolle.
Minä olin aika sanaton. Miliisit ryöstivät keskellä Nevskiä, jossa kulkee tuhansia
ihmisiä vuorokauden jokaisena hetkenä. Muistin pari vuotta sitten lukeneeni lehdistä,
että miliisit/miliisiksi pukeutuneet porukat olivat erikoistuneet turistien
ryöstämiseen nimen omaan Nevskillä. Pariin vuoteen en ollut lukenut uusista
tapauksista, joten asia ei enää huolettanut. Tosin mieleeni tuli pietarilaisen tuttavan
ohje kun kävin ensimmäisiä kertoja kyseisessä kaupungissa.
- Jos tarvitset apua, niin älä ainakaan pyydä sitä miliisiltä. Kierrä miliisit kaukaa.
Täytyy kuitenkin sanoa, että minulla ei ole ollut koskaan mitään ongelmia miliisin kanssa.
Kerran kun tarvitsin heidän apuaan palvelu oli asiallista ja voi jopa sanoa ystävällistä.
Kaveri jatkoi juttua.
-Kaksi kaveria taputteli minua taskuista ja otti rahani käteensä.
Sain repäistyä osan rahoista takaisin.
- Mitäs sitten?
- Ei siinä mitään. Päästivät menemään. Kaiken huipuksi yksi ryöstäjistä
toivotti, have a nice day.
- Kaverilla oli ainakin huumorintajua.
Mitäs sitten teitte? Nopeasti hotelliin?
- Melkein. Vieressä oli baari, johon pysähdyttiin miettimään tilannetta
ja tsekkaamaan tappiot. Rahaa oli kadonnut useita tuhansia ruplia, mutta
kännykät ja passit olivat onneksi tallella.
- Hyvä. Pääsitte loppujen lopuksi aika vähällä. Olisi voinut käydä pahemminkin.
- Tarina ei lopu tähän, kaveri jatkoi.
- Baarin jälkeen olimme jo lähellä hotellia, kun miliisiauto pysähtyi
eteemme. Hotelli oli vieressä, joten aikaisemmasta viisastuneena
päätimme rynnätä sinne. Miliisi juoksi meidät kiinni.
Tarkasti paperit. Tällä kerralla matkaan lähti toisen kaverin passi ja
mahdollisesti kännykkä.
- Ei helvetti. Jouduitte perätysten kahden eri miliisiporukan rullaamaksi.
- Joo. Arvaa mitä miliisi sanoi saatesanoiksi tällä kertaa?
- Have a nice day?
- Ei vaan, kiinnostaisiko teitä venäläiset tytöt?
Aika juttu.
Tajusin jo jutun alussa, että tässä tulee voittaja työmatkajuttusarjassa.
Ymmärsin kuitenkin olla liikaa onnittelematta onnetonta uhria parhaan
työmatkatarinan kertomisesta. Hän tajuaisi jutun arvon vähän myöhemmin.
Ryöstikö kaverit tosiaan kaksi eri miliisiporukkaa vai miliiseiksi pukeutuneet
porukat? Mahdoton sanoa. Veikkaisin, että ainakin ensimmäinen porukka oli tavallisia
rikollisia, jotka olivat pukeutuneet miliiseiksi. Alla muutamia syitä mitkä tukevat tätä oletusta.
- Eivät tulleet autolla.
- Uhkasivat aseella. Mahdollisesti oli kiire ja aseella
uhaten hommat hoituu nopeasti. Oikealla miliisillä ei ole kiirettä. Kukaan ei tule häiritsemään.
- Osasivat välttävästi englantia.
Toinen porukka saattoi olla oikeita miliisejä. Tässä toisessa rytäkässä katosi varmasti ainoastaan passi,
joka löytyi seuraavana aamuna toisen hotellin ala-aulasta. Mutta miksi ottivat passin?
Tämän tyyppinen tapaus panee ajattelemaan. Jos miliisin univormuun pukeutunut porukka alkaa
kysellä papereita ja tyhjennellä lompakoita alkaa siinä turisti olla heikoilla. Mitä siinä
voi muuta tehdä kuin alistua. Tähän ei voi mitenkään varautua. Minkäänlaisten ohjeiden
noudattaminen ei auta estämään tämän tyyppistä varainsiirtoa onnettomalta venäjänmatkaajalta.
Toinen asia, joka ihmetyttää olettaen, että ensimmäinen ryhmä oli tavallisia rikollisia (tarkoitan siis
rikollisia, jotka lisäksi eivät saa palkkaa valtiolta), kuinka kolmen miehen porukka voi hillua
keskellä Nevskiä miliisin univormussa. Nevskillä kulkee oikeitakin miliisejä, kuinka nämä eivät
kiinnitä huomiota tuntemattomiin "kollegoihin", jotka tallaavat heidän alueellaan. Pietari on iso kaupunki, mutta
luulisi miliisien kuitenkin tuntevan ainakin samalla alueella työskentelevät toverinsa. Vai mitä?
Kaverit kävivät seuraavana päivänä tekemässä ilmoituksen asiasta paikallisella miliisiasemalla.
Kolme tuntia ja pyöreällä leimalla varustettu pieni lappu. Vakuutusyhtiö ei korvaa käteistä.
Tätä naputellessani olen junassa matkalla takaisin Suomeen. Vieressäni istuu venäläinen nainen, jolta oli metrossa
varastettu lompakko matkalla juna-asemalle. Lompakko oli ollut käsilaukussa. Laukku tiukasti sylissä, mutta
ruuhkaisessa vaunussa ammattitaitoinen varas osaa hoitaa hommansa. Naisella ei ollut pienintäkään
aaavistusta missä vaiheessa lompakko oli lähtenyt kävelemään. Jos varkaat metrossa kiinnostaa
kts. juttu Varkaat Pietarissa .
4.11.2006
Venäläinen johtaja -syndrooma
Olen useassa jutussani kertonut eroista suomalaisen ja venäläisen johtamisen välillä.
Palasin taas tähän mielenkiintoiseen teemaan venäläisen kollegan kanssa.
Usein ihmettelen kollegalleni miksi Johtajan täytyy ottaa kantaa
kaikkiin pieniin yksityiskohtiinkin.
Eikö hänellä ole tärkeämpiä tehtäviä. Siis oikeita johtajan tehtäviä.
Sain taas osakseni säälivän katseen ja huokauksen. Oli siis aika jälleen kerran
selvittää
suomalaiselle paikallisia ajattelumalleja.
"Kuule. Venäjällä johtaja on kaikkien alojen paras asiantuntija, joten hän tietää kaikki
asiat parhaiten" minulle selostettiin.
"Miten se on mahdollista? Jos joku kaveri tekee jotakin asiaa täysipäiväisesti
vuosia, niin täytyyhän hänen tietää oma erikoisalueensa paremmin kuin johtajan,
joka joutuu keskittämään huomionsa paljon laajempiin kokonaisuuksiin".
Vastasin siis Suomessa saamani koulutuksen perusteella. Itse ajattelen tähän tapaan.
Tottakai asiantuntija tietää alueensa paremmin kuin joku johtaja.
Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs "Ei Venäjällä".
Kaverin katseesta näin
kuinka hän ihmetteli miten näin tietämättömiä ihmisiä yleensäkään vaivaudutaan
lähettämään Venäjälle töihin.
Pohditaanpa hetki näiden kahden ajattelumallin hyviä ja huonoja puolia.
Venäläinen malli
Johtajan täytyy oikeasti pysyä mahdollisemman hyvin ajantasalla siitä,
mitä tapahtuu hänen
johtamallaan alueella. Koska kaikki olettavat hänen olevan johtamansa alueen
asiantuntija on hänellä oltava vastaus kaikkiin kysymyksiin vaikka hän oikeasti
ei tuntisikaan asiaa. Eli kasvojen menettämisen pelon takia ei välttämättä
tule konsultoitua niitä todellisia asiantuntijoita tehdassalissa tai toimistossa.
Riski huonosti toimivien ratkaisujen tekemiseen kasvaa. Lisäksi hänelle jää vähemmän
aikaa niiden asioiden tekemiseen, mitä Suomessa pidetään johtajan oikeana työnä.
Tämä malli ei motivoi työntekijää omatoimisuuteen ja aktiivisuuteen.
Suomalainen malli
Suomalaisen mallin mukaan uskotaan, että oman alansa asiantuntija tietää useimmiten
oman alueensa paremmin kuin hänen esimiehensä. Päätöksiä tehdessä
konsultoidaan ja kysytään neuvoja hommaa tekeviltä kavereilta.
Tästä seuraa, että koska asiantuntija kuitenkin tietää asiansa paremmin kuin
esimies, ei esimiehen oikeastaan tarvitse tuntea hommaa niin tarkkaan.
Pahimmassa tapauksessa esimies invalidisoi itsensä niin, että ei osaa sanoa omasta
alueestaan mitään kysymättä ensin asiantuntijalta. Tämä hidastaa päätöksen tekoa
ja saattaa johtaa heikkoon toimintaan.
Tämä malli motivoi paremmin työntekijää omatoimisuuteen ja aktiivisuuteen.